Työelämän tutkija ja Tampereen yliopiston dosentti Anu Järvensivu pohtii kirjoituksessaan Tekeekö työsi hyvää vai pahaa muille ihmisille? (HS 18.5.2014) työelämän merkitystä ja sitä, miten ihmiset näkevät sekä kokevat työnsä. Järvensivu toteaa työn olevan ”ehkä ihmisen suurin vaikuttamismahdollisuus” ja työllään ihminen jättää jälkensä niin yhteiskuntaan kuin luontoon. Järvensivun mukaan työllä voi saada aikaan paljon arvokasta, mutta valitettavasti työ voi tehdä myös pahaa. Mietin mitkä tekijät saivat minut suuntautumaan työelämässä ikääntyneiden hoidon kentälle ja millä tavalla teemme työssämme hyvää. Toisaalta, voimmeko tehdä työllämme myös pahaa?
Usein ihmiset kertovat ajautuneensa sosiaali –ja terveysalalle, erityisesti kun kyse on ikääntyneiden parissa tapahtuvista työtehtävistä. Ikään kuin työ olisi tullut tekijänsä luo ja ihminen vain yhtäkkiä huomannut työskentelevänsä ikääntyneiden parissa. Tarvitaan motivaatiota, halua ja innostusta suuntautua ikääntyneiden hoitoon. Aloitin työni ikääntyneiden kanssa nuorena keittiötyöntekijänä terveyskeskuksen keittiössä 1970- luvun lopulla. En koe ajautuneeni ikääntyneiden hoitotyön alalle, vaan olen halunnut syventää osaamistani ja tietämystäni ikääntyneistä opiskelemalla sairaanhoitajaksi, terveystieteiden maisteriksi Koen tekeväni työlläni hyvää, koska olen opiskellut itselleni ammattiin, jossa korostuu rehellisyys ja aitous hyvän tekemiseen, oikeudenmukaisuus, kunnioitus kaikkia kanssaihmisiä kohtaan.
Uskon, että elämme ikääntyneiden hoidon kentällä murroksen aikaa. Yhä useampi ihminen haluaa työskennellä ikääntyneiden kanssa ja ikääntyneiden hyväksi. Yhä useampi toivoo pääsevänsä pois oravanpyörästä ja tehdä työtä, jolla on todellista merkitystä. Vapaaehtoistyön toiminta korostuu ja se saa uutta muotoa uusista vapaaehtoistyön muodoista.
On muistettava ettemme ohita toisen ihmisen tahtoa tai oikeutta määrätä itsestään. Emme saa sortua ajattelemaan, että tiedämme asiakkaamme asiat paremmin kuin hän itse. On oltava varovainen, ettei asiakkaan ääni huku tietoon, jota omaksumme päivittäin. On oltava rohkeutta oppia virheistä ja uskaltaa tehdä asioita eri tavalla kuin on totuttu, unohtamatta hiljaisen tiedon tärkeää merkitystä. Vanhustyössä työskentelevien tulee puhua positiivisesti alasta ja olla ylpeitä siitä, mitä teemme, kuitenkin tehden työtä ihmisten ehdoilla, heidän hyväksi. Usko hyvän tekemiseen on täyttä totta ja elää työn ja tekemisen kautta.
”Jos joku rakastaa oikeudenmukaisuutta, se vaatii vaivaa ja ponnistelua, hyveitä, joita juuri viisaus opettaa: kohtuutta ja ymmärrystä, oikeamielisyyttä ja rohkeutta – mitään niitä hyödyllisempää ei elämässä ole.”
- Viisauden kirja 8:7 –
Riitta Karjalainen:Maarian seurakuntaneuvoston varajäsen
