Suomen ensimmäinen kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma valmistui vuonna 2014 ja tiedossa oli useita omaishoitajien asemaan vaikuttavia parannusehdotuksia. Huolimatta tutkimustuloksista, jotka kertovat sosiaalisista ja taloudellisista hyödyistä, omaishoitajien työlle ei anneta sille kuuluvaa arvoa. Omaishoidon tarve kasvaa tulevina vuosina ja siksi tarpeeseen vastaaminen vaatii omaishoidon kehittämistä ja tukemista, jotta omaishoito on aito mahdollisuus.
Omaishoitaja on usein henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti. Omaishoitoon liittyy aina elämänmuutos, jonka perheenjäsenen sairastuminen tai vammautuminen aiheuttaa. Omaishoito vaikuttaa koko perheeseen, kaikkiin perheen sen jäseniin.
Selvitysten mukaan noin miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Tällä hetkellä Suomessa Omaishoitajat ja Läheiset- liiton arvioinnin mukaan on 300 000 omaishoitotilannetta, joista 60 000 on sitovia ja vaativia. Vain pieni osa kaikista omaishoitotilanteista on lakisääteisen omaishoidon tuen piirissä. Laissa omaishoidon tuesta määritellään omaishoitajaksi henkilö, joka on tehnyt toimeksiantosopimuksen läheisensä omaishoidosta kunnan kanssa. Omaishoitosopimuksia oli Suomessa vuonna 2014 n. 43 000. Ikääntyneet puolisohoitajat, lastaan, omaa vanhempaansa tai ystäväänsä hoitavat omaishoitajat elävät kaikki erilaisessa omaishoitotilanteessa. Omaishoitotilanteissa on kuitenkin myös paljon yhteistä. Useita omaishoitajia yhdistää väsymys ja vahva sidottuna olemisen tunne. Hoitotilanne asettaa rajoja elämälle, elämä kiertyy omaishoidon ympärille. Moni omaishoitaja jakaa myös kokemuksen omaishoidosta elämään sisältöä tuovana, rakkauteen ja yhteenkuuluvaisuuteen perustuvana tärkeänä arjen osana.
Suomalaisten hyvinvointi 2014-tutkimuksen mukaan läheisiä auttavien suomalaisten määrä on 1,2 miljoonaa, mutta samalla 35-44-vuotiaat olisivat vähentämässä apuaan läheisilleen. Avun antaminen näyttää näin kasautuvan vanhemmille sukupolville. Toisaalta löytyy myös heitä, jotka ovat valmiita luopumaan urastaan ja omasta ajastaan jäädäkseen hoitamaan läheisiään kotiin. Omaishoitoa on tutkinut VTT, Tuula Mikkonen, joka on todennut tärkeimpänä motiivina olevan läheinen ihmissuhde, joka on olemassa hoivan ja avun tarpeesta riippumatta. Tämä ei ole itsestään selvyys, sillä omaishoitajatkin tarvitsevat omaa aikaa jaksaakseen.
Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry:n Turun Seudun Omaishoitajat ja Läheiset yhdistys ja Suomen Sairaanhoitajaliiton Varsinais-Suomen Sairaanhoitajat käynnistivät tammikuussa 2015 mentoroinnin pilottiohjelman, jonka tavoitteena on tarjota tukea omaishoitajille tai omaistaan hoitaville. Mentoreina ohjelmassa toimivat ohjelman mentorikoulutuksen saaneet eläkkeellä olevat sairaanhoitajat, joilla on vahva hoitotyön osaaminen, halu auttaa ja taito olla lähimmäisen tukena. Vuoden 2015 ajan seurataan seniorisairaanhoitajan ja omaishoitajan suhteen kehittymistä ja arvioita, miten ohjaus- ja tukisuhde etenee ja miten tuki ja ohjaus on auttanut omaishoitajaa arjen työssä.
