Osattomuuden, toimettomuuden ja syrjäytymisen tunteet ajavat lapsia ja nuoria yhä nuoremmissa ikäluokissa epäterveisiin tapoihin käyttää aikaa. Nuoria vetää sosiaalisen median maailma ja epämääräinen oleskelu järkevämmän ja aktiivisemman tekemisen puutteessa. Liikuntaan ja harrastamiseen tulee ohjata tulevaisuudessa taloudellisia ja henkilöresursseja. Liikkuva koulu- hankkeissa löytyy esimerkkejä eri kunnissa ; taksijonoliikunta, välitunti- ja oppituntiliikunta, liikuntahaasteet, liikuntapajat, iltapäivätoiminta, liikuntakerhot, kisailut ja tapahtumat, jossa taitoja treenataan yhdessä kehittymällä pärjäävänä isossa ryhmässä.
Suomen mallin tavoitteena on edistää maksuttomia harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteydessä. Valmistelua varten perustettiin OKM :n valmistelutyöryhmä, joka luovutti 12.6.2020 esityksensä tiede- ja kulttuuri ministerille Hanna Kososelle. Suomen mallissa päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen. Tarkoituksen on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle maksuton mieluisa harrastus koulupäivän yhteydessä ennen tai jälkeen koulupäivän.
Suomen mallissa yhdistyvät lapsen ja nuoren kuuleminen harrastustoiveissa olemassa olevien hyvien käytäntöjen ja toimintatapojen järjestäminen sekä koulun ja harrastustoimijoiden- kunta- yhdistykset- urheiluseurat- yhteistyössä.
Ensivaiheessa kohteena ovat perusopetusluokat 1-9, joihin ikäluokkiin juurrutetaan Suomen mallin pysyväksi toimintatavaksi kunnissa. Lainsäädäntöpohjaa luodaan valtionosuusjärjestelmän selvittämisen kautta, mutta liikkeelle lähdetään vuosittaisella valtionavustuksella. Suomen mallin mukaista harrastustoimintaa viedään osaksi 1-2 luokkalaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan sisältöjä, jossa aamu- ja iltapäiväkerhossa olevat lapset pääsevät myös osallistumaan harrastustoimintaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö huolehtii tiedon yhteen kokoamisen Suomen mallin liittyvistä harrastamisen avustusmuodoista ja keskeisistä tavoitteista harrastusmahdollisuuksien lisäämiseksi.
Tämä on hieno avaus. Jos olisin tullut äidiksi 30 vuotiaana, minulla ei olisi ollut mahdollisuutta tarjota maksullista harrastusmahdollisuutta pojalleni kalliissa jääkiekossa, jalkapallossa tai salibandyssa. Kun tulin äidiksi 10 vuotta myöhemmin, olin edennyt uralla ja palkkatasoni oli noussut. Myöhempinä vuosina salibandyharrastus seurassa maksoi jo 300 e/kk liikkuvan aktiiviurasta haaveilevan pojan tukemiseksi kohti unelmiaan ja tavoitteitaan. Koska kaikilla meistä ei ole samanlaisia taloudellisia mahdollisuuksia tukea lastemme kalliita harrastuksia, tämän Suomen malli mahdollistaa jatkossa lasten ja nuorten erilaisten kulttuurin ja liikunnan ohjausta matalalla kynnyksellä harrastamaan koulupäivän aikana.
