Yksinäisyyden ehkäisemiseksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä

Yksinäisyyttä voidaan ehkäistä ja lievittää, jos se tunnistetaan ajoissa. Puhumalla yksinäisyys tulee todeksi, mutta on myös oltava joku, joka kuuntelee. Yksinäisyys on otettava huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, niin kaavoituksessa kuin palvelujen järjestämisessäkin. Yksinäisyys koskettaa kaikkia ihmisiä ja kaikkia hallinnonaloja. Siksi se onkin otettava yhdeksi ensi vaalikauden kärkiteemaksi.

Itä-Suomen yliopiston professori Juho Saari on tehnyt kirjan Yksinäisten yhteiskunta ja on kirjassaan todennut, että yksinäisyys on uusi eriarvoisuuden muoto. Yksinäisyys ei kuitenkaan ole Suomessa lisääntynyt, vaikka sitä tutkitaankin nyt enemmän kuin aiemmin. Yksinäisyys vaikuttaa hyvinvointiin, terveyteen, koko yhteiskuntaan. Puuttumalla yksinäisyyteen mahdollisimman varhain voidaan vähentää terveyspalvelujen kysyntää. Mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä vähemmän yksinäisyyttä esiintyy.

Lasten ja nuorten yksinäisyyttä tutkineen Niina Junttilan mukaan koettu erilaisuus johtaa yleensä yksinäisyyteen. Toisaalta lasten ja nuorten yksinäisyyteen voivat johtaa tilannetekijät, esimerkiksi siirtyminen toiseen kouluun tai luokkaan. Nuoret selviytyvät itse, mutta jos yksinäisyys muodostuu osaksi identiteettiä, tarvitaan ulkopuolista apua

HelsinkiMission edustajat Olli Valtonen ja Henrietta Grönlund korostivat vapaaehtoistoiminnan merkitystä viranomaistyön rinnalla.

Julkinen sektori tarvitsee järjestöjen ammattiapua yksinäisyyden poistamisessa. Järjestöjen panos tuo lisää sosiaalista pääomaa ja täydentää viranomaisten työtä. Yksinäisyyden poistamiseksi ei vielä ole tehty riittävästi. Keinoja on paljon, ja tekijöitä tarvitaan, koska asiat eivät tapahdu itsestään. Järjestöillä on merkittävä rooli, sillä vapaaehtoistyössä on mukana tällä hetkellä 1,4 miljoona suomalaista.Yksinäisyyden vähentämiseksi on otettava kaikki keinot käyttöön ja asiaan on puututtava pikaisesti,